Miksi on tärkeää,
että paino ei pääse
liiaksi nousemaan?

Vaikka lihavuus ei sinänsä välttämättä aiheuta kärsimystä, se on kuitenkin vakava terveysriski. Sitä mukaa kun painoindeksi kohoaa, nousee myös vaikeiden liitännäissairauksien riski. Näitä ovat tyypin 2 diabetes, verenpainetauti, sydäninfarkti, aivoinfarkti, uniapnea ja syöpä. Lihavuus voi myös aiheuttaa selkä-, polvi- tai lonkkakipua, hengenahdistusta, närästystä, happamia röyhtäisyjä, sappikiviä ja hedelmällisyyden laskua. Monien fyysisten, elinikää mahdollisesti lyhentävien sairauksien lisäksi lihavuus on usein yhteydessä heikentyneeseen elämänlaatuun. (1, 2)

Huono itsetunto, ahdistus ja masennus ovat tavallisia lihavuudesta kärsivillä. (1) Monet joutuvat myös syrjinnän kohteiksi tai heitä kohdellaan loukkaavasti. (3, 4)

Korkean painoindeksin on myös todettu olevan covid 19 -virustaudin riskitekijä, jos painoindeksi on 40 tai korkeampi.

Mitä stigmatisoinnilla tarkoitetaan?

Stigmatisointi tarkoittaa ihmisen tai ihmisryhmän tietyistä ominaisuuksista johtuvaa huonoa kohtelua tai syrjintää. Monet lihavuudesta kärsivät ovat joutuneet syrjinnän kohteiksi tai heitä on kohdeltu huonosti sairautensa vuoksi.

Millä tavalla paino vaikuttaa elämääsi?

  • Painoni estää minua nauttimasta elämästä täysillä
  • Painoni haittaa intiimielämääni
  • Joskus minusta tuntuu, että ihmiset arvioivat minua painoni, eivät suoritusteni perusteella
  • Painoni vaikuttaa kielteisesti itsetuntooni
  • Painoni estää minua olemasta aktiivinen lasteni, perheeni ja ystävieni kanssa sillä tavalla kuin haluaisin

Jos tunnistit itsesi yhdestä tai useammasta edellä mainitusta väittämästä, keskustele terveyskeskuksen ammattilaisten kanssa saadaksesi apua oman hyvinvointisi parantamiseen.

Pienillä muutoksilla voi olla suuri vaikutus

Lihavalle jokainen pudotettu kilo on askel kohti parempaa terveyttä. Kun paino putoaa 5–10 %, liitännäissairauksien, kuten verenpainetaudin, sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen riski on huomattavasti pienempi. Painon pudottamisella on myös monia muita edullisia vaikutuksia. Keuhkojen toiminta kohenee, verenpaine laskee, sokeriaineenvaihdunta tehostuu ja elämänlaatu paranee.

Aina ei tule ajatelleeksi, että jo muutaman kilon pudottaminen pienentää liitännäissairauksien riskiä. Usein se kuitenkin saa jo olon piristymään. Mieliala paranee, ja hengitys- ja närästysoireet helpottavat. Jo pienikin kevennys vähentää polviin ja lonkkiin kohdistuvaa painetta, vähentää särkyjä ja tekee liikkumisesta mukavampaa.

Viitteet:

  1. Yumuk V, et al. European Guidelines for Obestity Management in Adults, Obes Facts 2015;8:402-24
  2. SBU. Fetma–problem och åtgärder. En systematisk litteraturöversikt. Statens beredning för medicinsk utvärdering (SBU); 2002. SBU-rapport nr 160
  3. Christiansen WS, et al. Materiell og profesjonell stigmatisering av mennesker med sykelig overvekt, Nordisk Tidsskrift for Helseforskning 2017;2(13)
  4. Puhl, R et al. Bias, discrimination, and obestiy. Obes Red 2001:9:788-805
  5. Wing RR, et al. Benefits of modest weight loss in improving cardiovascular risk factors in overweight and obese individuals with type 2 diabetes. Diabetes Care. 2011; 34:148-1486
  6. Courcoulas AP, et al. Weight change and health outcomes at 3 years after bariatric surgery among individuals with severe obesity. JAMA 2013;310(22): 2416-25.
  7. Hassan MK, et al. Obesity and health-related quality of life: a cross-sectional analysis of the US population. Int J Obes Relat Metab Disord 2003;27:1227-32.
  8. Sarwer DB, Steffen KJ. Quality of life, body image and sexual functioning in bariatric surgery patients. Eur Eat Disord Rev 2015;23(6):504-8.
  9. Held M, et al. Pulmonary and cardiac function in asymptomatic obese subjects and changes following a structured weight reduction program: a prospective observational study. PLoS One 2014;9(9):e107480. 10. Hamman RF, et al. Effect of weight loss with lifestyle intervention on risk of diabetes. Diabetes Care 2006;29:2102-7
  10. Hamman RF, et al. Effect of weight loss with lifestyle intervention on risk of diabetes. Diabetes Care 2006;29:2102-7