Miksi joka viides
Syy ylipainon ja lihavuuden kehittymiseen liittyy energiansaannin ja energiankulutuksen väliseen epätasapainoon. Käytännössä se tarkoittaa, että ihminen saa ravinnostaan enemmän energiaa kuin elimistö kuluttaa. Liian suuri energiansaanti suhteessa liian pieneen energiankulutukseen johtaa ajan mittaan ylijäämään, joka varastoituu elimistöön rasvan muodossa. Syyt eivät kuitenkaan ole ainoastaan matemaattisia. (1)
Nykyään tiedetään, että sekä biologiset että sosiaaliset ja käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvät tekijät määrittävät, ketkä meistä lihovat. Ympäristö, jossa ihminen kasvaa, vaikuttaa merkittävällä tavalla ruoka- ja liikuntatottumusten kehittymiseen, ja periytyvät biologiset tekijät voivat vaikuttaa sekä ruokahaluun että siihen, mihin kohtaan kehoa rasva helpoimmin varastoituu. Lihavuuden riskiin vaikuttaa myös se, minkälaista työtä tekee, minkälaista elämää viettää ja kuinka kaiken kaikkiaan voi. On myös hyvin tavallista, että ihminen reagoi erilaisiin tunteisiin syömällä. (1)
Tutkimukset osoittavat, että myös nälkäkeskus ja aivojen palkitsemisjärjestelmä vaikuttavat voimakkaasti onnistumisen mahdollisuuksiin, kun lihavuudesta aiemmin kärsinyt päättää vähentää energiansaantiaan pysyvästi. (2-4)
Lihavuudesta kärsivien osuus maailman väestöstä on kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Ilmiö on selkeästi yhteydessä siihen, kuinka yhteiskunta ja tapamme elää ovat muuttuneet viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan kun saatavilla on yhä enemmän energiaa sisältäviä elintarvikkeita, kuten limonadia, makeisia, pikaruokaa ja alkoholia, liikumme yhä vähemmän jalkaisin tai pyörällä ja vietämme yhä enemmän aikaa ruudun ääressä. (1, 5)
On tärkeää muistaa, että lihavuuden hoito vie aikaa. Jos tarvitset terveydenhuollon ammattilaisten apua, sinulla on siihen oikeus.
Voivatko aivot huijata meitä syömään enemmän kuin tarvitsemme?
Meidän on syötävä elääksemme. Syöminen stimuloi kuitenkin myös niitä aivokeskuksia, jotka ohjaavat nautintoa ja palkitsemista, ja siksi me toisinaan syömme, vaikka olisimme kylläisiä tai emme tarvitsisi lisää ruokaa.
Ymmärtääksemme aivojen osuutta ruokailutapojen valikoitumiseen on tarkasteltava alueita, joissa nälän tunne, ja toisaalta mieliteot, syntyvät.
Nälkäkeskus
Aivojen nälkäkeskus voi sekä vähentää että aiheuttaa nälän tunnetta. (6, 7)
Aivojen palkitsemisjärjestelmä
Aivojen palkitsemisjärjestelmä voi saada aikaan mieliteon, halun syödä silloinkin, kun on kylläinen tai ei tarvitse enempää ruokaa. (6, 7)
Ensimmäinen alue on nälkäkeskus, jossa hermosolujen aktivoituminen voi aiheuttaa tai vähentää nälän tunnetta.
Toinen alue on aivojen palkitsemisjärjestelmä, joka saa meidät tuntemaan nautintoa palkitsevasta tekemisestä, kuten syömisestä. (6)
Palkitsemisjärjestelmä voidaan jakaa kahteen eri osaan, joista englanniksi käytetään sanoja ”liking” ja ”wanting”. Liking on myönteinen tunne tai nautinto, jota koemme, kun syömme hyvää ruokaa. Se vapauttaa endorfiineja, hyvän olon hormoneja, jotka lievittävät kipua ja vaikuttavat haluumme nukkua, syödä ja juoda.
Wanting taas on myönteisen tunteen kaipuuta, joka antaa meille syyn syödä, koska tiedämme sen johtavan hyvään oloon. Syöminen tuntuu hyvältä, koska se vapauttaa dopamiinia, hermovälittäjäainetta, jota vapautuu paitsi syödessä, myös silloin, kun tunnemme ruoan tuoksun, näemme ruokaa tai pelkästään ajattelemme ruokalajeja, joista pidämme.
Aivomme siis kaipaavat kipeästi lisää ja lisää näitä palkitsevia kokemuksia ja motivoivat meitä siksi toisinaan haluamaan ruokaa, vaikka emme oikeastaan olisi edes nälkäisiä. (6)
Miksi kilot tulevat usein takaisin?
Monet eri tavoin ylipainoiset ihmiset ovat kokeilleet useita keinoja pudottaakseen painoaan. Liian usein käy kuitenkin samalla tavalla – muutama kilo kenties katoaa, mutta jonkin ajan kuluttua paino on jälleen samoissa lukemissa. Syynä tähän on, että elimistö on ohjelmoitu suojautumaan nälänhädältä, ja siksi se pyrkii vähentämään energiankulutusta, kun yritämme saada painoa laskemaan. Sitä mukaa kun paino putoaa, aivot lähettävät lisäksi signaaleja, jotka lisäävät ruokahalua ja vähentävät kylläisyyden tunnetta – kaikki tämä tyhjenevien energiavarastojen kompensoimiseksi. (2-4)
Ympäristötekijöillä on totta kai myös vaikutusta. Painonnousuun johtaneita elintapoja on vaikea muuttaa yhteiskunnassa, jossa kaikkialla näkee ruoka- ja makeismainoksia ja pikaruokaa on saatavilla milloin tahansa. Lisäksi tiukka ruokavalio asettaa helposti rajoituksia sosiaaliseen kanssakäymiseen ystävien ja perheen kanssa.
On tärkeää muistaa, että painon pudottamisen ja saavutetun painon pitämisen vaikeus johtuu sairaudesta. Sairaudesta, johon on oikeus saada tukea ja hoitoa. Jos haluat kuulla lisää, ota yhteyttä terveyskeskukseen.
Voiko napostelusta tulla riippuvaiseksi?
Myönteinen, mukava tunne, jonka aivot liittävät ruoan saamiseen, saa monet käyttämään ruokaa alakulon, stressin tai rauhattomuuden tyynnyttämiseen. Jos makkaravoileipä saa mielen rauhallisemmaksi tai iloisemmaksi, aivot oppivat yhdistämään ruoansaannin mukavaan tunteeseen, jonka haluamme kokea uudelleen.
Joidenkin kohdalla riippuvuus ruoasta voi muistuttaa psykologista pakkoa, jota esiintyy alkoholista tai huumausaineista riippuvaisilla henkilöillä. Riippuvuutta eivät kuitenkaan aiheuta leipä tai makkara sinänsä, vaan palkinto, jonka kokee aivoissa niitä syödessään. (2, 8)
Viitteet:
- Yumuk V, et al. European Guidelines for Obestity Management in Adults, Obes Facts 2015; 8:402-24
- Greenway FL. Physiological adaptions to weight loss and factors favouring weight regain. International Journal of Obesity 2015; 39:1188-1196
- Müller MJ, et al. Changes in energy expenditure with weight gain and weight loss in humans. Current Obesity Reports 2016;5:413 – 423
- Sumithran P, et al. Long – term persistence of hormonal adaptions to wei ght loss. New England Journal of Medicine 2011; 365:1597-1604
- Wasskog Aamo A, et al. Overvekt og fedme i Norge: omfang, utvikling og samfunnskostnader. Menon Economics 2019.
- Berridge KC . ‘Liking’ and ‘wanting’ food rewards: brain substrates and roles in eating disorders. Physiol Behav. 2009 Jul 14; 97(5):5 37-50
- Reichelt AC et al. Integration of rewarding signalling and appetite regulating peptide systems the control of food-cue issues. Br. J.Pharmacol 2015; 172:5225-5238
- Hedebrand J, et al. Eating addiction, rather than food addiction, better captures the addictive – like eating behavior. Neurobiorev 2014; 47:295 – 306